Anna Aikaa -blogi

Anna Aikaa -joulukiertue

Joulu on tässä ja nyt ja Anna Aikaa -joulukiertuekin on saatu onnellisesti päätökseen. Joulun kunniaksi haluamme julkaista lyhyen yhteenvedon Anna Aikaa -joulukiertueesta sekä ajatuksistamme näin kiertueen toteuttamisen jälkeen.

Joulukiertue perustuu koko Anna Aikaa -projektin perimmäiseen ideaan antaa ympärillä oleville ihmisille iloa pienellä eleellä.

“Alunperin joulukiertueen idea lähti siitä, kun aloittelevan muusikon Olivia Amupalan kanssa puhuttiin auttamisesta ja omista intohimoistamme. Olivia halusi lisää esiintymismahdollisuuksia ja itse starttailin Anna Aikaa -projektia, jonka puitteissa halusin joka tapauksessa järjestää kaikkea pientä kivaa aktiviteettia yksinäisille ihmisille. Joulu sattui juuri kohdille ja on oivallinen ajankohta juurikin hyvän mielen jakamiselle.  Tätä ennen olin siis tavannut uuden mummoystäväni ja ajattelin, että meitä on enemmänkin ihmisiä, joille sukupolvien, kulttuurien ja erilaisten taustojen ylittävä ystävyys voisi tuoda lisää arvokasta sisältöä arkeemme. Halusin omalla esimerkilläni innostaa myös muita tarttumaan toimeen ja taistelemaan tässä tämänhetkisen negatiivisen ilmapiirin keskellä vihaa vastaan rakkaudella ja hyvyydellä. Yksi pahimmista huonon ilmapiirin mahdollistajista sekä samalla tehokkaimmista hyvien uutisten levittämiskanavista on juurikin sosiaalinen media. Siksi Anna Aikaa pyrkii käyttämään sosiaalisen median kanavia valloittaakseen hyvän ilmapiirin takaisin.” – Lan Le-Gävert / Anna Aikaa -perustaja

Kiertueen järjestelykulujen kattamista varten perustimme nopealla ja tehokkaalla työskentelyllä joukkorahoituskampanjan. Kontaktoimme etukäteen mahdollisia kohdepaikkoja, joihin saisimme kiertueelle mukaan lähteneiden artistien kanssa viedä iloa ja musiikkia. Saamamme vastaanotto oli hyvin positiivinen ja antoi meille potkua kampanjan kehittämisessä. Joukkorahoituskampanja ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen toivomallamme tavalla, joten kiertueen laajuutta oli pakko supistaa. Itsestäänselvyys oli se, että kiertue joka tapauksessa toteutetaan. Vähemmillä resursseilla luovuus vain pääsee suuremmalle käytölle. ;)

_MG_6920

Onneksemme kampanjan loppuvaiheessa turkulaisen Muodossa-yrityksen omistaja Anniina Kuula  otti meihin yhteyttä ja kertoi halustaan tukea kiertuetta. Kampanjassa olevaan minimitavoitteeseen oli vielä matkaa, ja hän lupasi lahjoittaa kaikki minimitavoitteesta puuttuvat varat viimeisenä rahoituspäivänä, jotta kiertue päästään toteuttamaan. Anniina Kuula valitsee perinteisesti vuosittain jonkin hyväntekeväisyyskohteen, jonne yrityksenä lahjoittaa varoja. Tänä vuonna hän valitsi meidät. Kiitos Anniina!

Julkaisimme tietenkin heti sosiaalisessa mediassa tämän hienon ja auttavan eleen, eikä mennyt kauaakaan, kun turkulainen Green Courier -lähettipalvelu otti meihin yhteyttä. He halusivat tarjota joukkorahoituskampanjassamme myytyjen korttien ja julisteiden kuljetukset ilmaiseksi Turun alueella. Vau! Hyviä ihmisiä ja yrityksiä löytyy. Kiitos Green Courier!

Joukkorahoituskampanjan päätyttyä vahvistimme vierailut neljään eri kohteeseen Helsingissä ja Turussa. Kaikki kohteet erosivat jollakin tapaa toisistaan, sillä halusimme oman esimerkkimme avulla kannustaa ihmisiä samantapaisiin vierailuihin, joissa eri laitosten asukkaille voi viedä suurta iloa pienelläkin vierailulla ja tapaamisella. Helsingissä vierailimme ensimmäisenä Patolakodissa yhdessä Markus Perttulan kanssa viihdyttämässä ikääntyviä ihmisiä perinteisillä joululauluilla sekä aktivoimassa heitä yhteislauluihin. Oli koskettavaa huomata, miten kuulonsa, näkönsä ja muistinsakin osittain menettäneet ikäihmiset pystyivät yhtymään tuttuihin joululauluihin jollain takaraivoon ja lihaksiin tatuoidulla muistilla. Laulujen sanat ja sävelet tulivat täysillä sydämestä, vaikka montaa sanaa eivät monet pystyneet edes puhumaan enää.

Samalla viikolla teimme vierailun toiseen kohteeseemme, jossa kohderyhmänämme olikin suuri joukko nuoria miehiä. Kävimme Sturenkadun vastaanottokeskuksessa tutustuttamassa asukkaita paitsi suomalaiseen joululaulukulttuuriiin niin myös maistettelimme heille supisuomalaisia herkkuja. Mukanamme olleet artistit Olivia Amupala sekä Elina Arlin hurmasivat yleisön ja saivat turvapaikanhakijajoukon jopa laulamaan kanssamme Tonttujen jouluyötä. “Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap..” raikui vastaanottokeskuksen käytävillä ja kuvia ja videoita otettiin esityksestä muistiin ja kotiväelle lähetettäväksi. Emme meinanneet päästä jatkamaan matkaamme, kun asukkaat halusivat vuoron perään tulla jutustelemaan, ottamaan kanssamme yhteiskuvia ja kyselemään artisteilta heidän Facebook-sivujaan, josta voisi kuunnella lisää heidän musiikkiaan.

IMG_6965

Viimeinen kiertuepäivä järjestettiin Turussa ja mukana matkassa oli turkulainen artisti Loyal. Päivän aikana pääsimme kahteen hyvin erilaiseen paikkaan vierailuille. Ensimmäisenä piipahdimme 1. ja 2.-luokkalaisten iltapäivätoiminnassa Luolavuoren koulussa. Loayl esitti muutaman oman kappaleensa, tuttuja joululauluja sekä oman versionsa suositusta Vadelmavene-biisistä. Lapset olivat innoissaan ja lauloivat mukana aina, kun sanat muistuivat mieleen. Perinteisten joululaulujen aikana saimme paitsi nauttia lasten laulusta niin myös lauluihin tehdyistä leikeistä, joita lapset innolla näyttivät meille. Ammensimme paljon energiaa ja iloa näistä ihanista lapsista ja iltapäivätoiminnan henkilökunnasta, joka muisti meitä vielä pienellä lahjalla lähtiessämme.

Matkamme jatkui Luolavuoresta Hirvensaloon Invalidiliiton ylläpitämään Validia-taloon, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista vammaisille henkilöille. Meitä oli informoitu aiemmin, että paikalle voi tulla vain kaksi tai kolme kuulijaa, ja usein kaikki esitykset suunnataankin heidän Kupittaan yksikköönsä, jossa on enemmän asukkaita. Itseasiassa juuri tästä syystä me halusimme nimenomaan mennä Hirvensalon yksikköön, jossa asukkaita on selkeästi vähemmän. Paikalle tulleiden asukkaiden määrä kuitenkin yllätti meidät erittäin positiivisesti, sillä henkilökunta ja meidät mukaan laskien meitä olikin loppujen lopuksi lähes 20 osallistujaa.

Yhteislaulujakin päästiin laulamaan ja nauttimaan Loyalin esittämistä herkistä joululauluista, jotka nostivat osittain tunteitakin pintaan. Saimme heti esityksen jälkeen muutamilta asukkailta ihanaa, sydämellistä ja aitoa palautetta, mikä olikin aivan loistava päätös tälle kiertueelle. Meidän toivottiin tulevan uudelleen vierailulle ja eräs asukas kertoi meidän olevan paras joululahja heille.

Jokainen vierailu oli ainutlaatuinen ja herätti varmasti asukkaiden lisäksi suuria tunteita myös meissä järjestäjissä ja artisteissa. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin nähdä hymy niiden ihmisten kasvoilla, joita varten on suunnitellut, aikatauluttanut, järjestänyt ja tehnyt paljon työtä. Jokaista kohderyhmää lähestyttiin eri tavalla, mutta lopulta kaikista paistoi läpi ilo ja kiitollisuus – olimme onnistuneet tavoitteessamme.

Kiitos tuesta

Aikaa on – Oodi onnellisuudelle

Tavoittelemme ikuista nuoruutta. Ikuista onnea. Ikuista elämää. Ikuisuutta. Mutta kuka oikeasti pysähtyy miettimään mitä aika on? Mitä tarkoittaa ikuisuus?

Minä pysähdyin. Tai pikemminkin minut pysäytettiin. Elämä pysäytti. Onneksi, sillä muussa tapauksessa olisin kaahannut pahimmassa tapauksessa läpi elämäni, elämättä, saati kokematta yhtikäs mitään. Kuin pakonomaisesti tavoitellen kaikkea mahdollista, silti koskaan kokematta olevani tyytyväinen saati onnellinen. Tänään sen sijaan voin käsi sydämellä todeta olevani.

photo-1416960513043-95d3e6da2ce8Mutta takaisin itse asiaan, eli aikaan. Mietin tässä päivän kuluessa sitä että mitä aika minulle merkitsee. Onko se vain yksi määre muiden joukossa, joka tietyllä tavalla rajoittaa elämääni. Joskus näin on ollut. Onneksi ei enää. Tai ei ainakaan siinä määrin mitä aikaisemmin. Huomasin miettiväni tänään sitä, kuinka me ihmiset riennämme edestakaisin, välttämättä edes ymmärtämättä mihin olemme lopulta menossa.

Minulle aika on tänään käsite, jonka pyrin käyttämään mahdollisuuksien mukaan siten että enää minun ei juurikaan tarvitse kokea haaskaavani sitä. Mitä sitten ns. tehokas ajankäyttö minun kohdallani merkitsee? Uskallan väittää että kaikkea muuta kuin mitä tehokkuudella tässä yhteiskunnassa tarkoitetaan. Päinvastoin. Minulle tehokas, tuottava ajankäyttö on pysähtymisessä.

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin, elämä tarjoili minulle aikanaan tukun vastoinkäymisiä, joiden myötä elämästäni lopulta katosi kaikki tarkoitus. Jos sitä nyt miettien ennen noita vastoinkäymisiäkään juurikaan oli edes ollut. Mutta kuten jo totesin, koen tänään hyvin vahvasti sen että kaikki mitä elämässäni on tapahtunut, on ollut kohdallani enemmän kuin tarpeen, jotta tänään ymmärrän mitä elämä parhaimmillaan voikaan tarjota. Mitä kohdallani merkitsee onni. Onnellisuus.

Mutta kuka oikeasti pysähtyy miettimään mitä aika on? Mitä tarkoittaa ikuisuus?

Minun määritelmäni onnellisuudesta nivoutuu monin tavoin aikaan. Sen käyttämiseen. Tuntuu hassulta todeta se, että aikaisemmin, tavoitellessani onnea itseni ulkopuolelta, tuolta jostain, minusta tuntui kokoajan siltä ettei aika riitä koskaan mihinkään. Oli kuin olisi pakko olla kokoajan tekemässä tai menemässä johonkin. Silti ymmärtämättä yhtään mitä teki, saati mihin oli matkalla. Tässä hetkessä voin toisessa hetkessä olla menossa, toisen hetken pyhittäen pelkästään olemiseen. Silti kokematta enää juurikaan sitä että haaskaisin aikaa, saati että se loppuisi. Tärkein muutos suhtautumisessani aikaan, on siinä että kunnioitan elämää ja sen ainutkertaisuutta. Kunnioitan itseäni ja sen myötä myös muita. Tästä kaikesta kumpuaa tarve olla määrittelemättä sitä milloin tai mihin aikaan minulla on aikaa pysähtyä toisen ihmisen tai omien tarpeideni äärelle. Toisaalta toinen iso muutos suhtautumisessani on siinä, että pääsääntöisesti kykenen tekemään, tai olemaan tekemättä asioita kokolailla levollisesta tilasta ja tuossa tilassa, sisälläni, sijaitsee se onnellisuus mitä vuosia ja vuosikymmeniä kuin pakonomaisesti tuolta jostain tavoittelin.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, yksin en olisi elämästä selvinnyt, enkä selviäisi tänäänkään. Tästä päästään yhteen tärkeimmistä asioista tämän hetken elämässäni, nimittäin toisiin ihmisiin. Olen jo useaan otteeseen todennut elämässäni sen että koska meitä ihmisiä on täällä telluksella niinkin paljon kuin onkaan, mielestäni meitä ei ole luotu vaeltamaan täällä yksin. Olemme täällä toinen toistamme varten. Kun lakkaan pelkäämästä toista ihmistä, tulen lähes päivittäin hämmästyneeksi siitä kuinka samanlaisia me kaikessa erilaisuudessa olemmekaan. Jokaisella meistä, poikkeuksetta, on tarve tulla kohdatuksi omana itsenään. Juuri tuo kohtaaminen, jota tänään myös lähimmäisenrakkaudeksi kutsun, on asia joka pelasti minut aikanaan varmalta tuholta ja jonka kautta tässä hetkessä parhaani mukaan päivittäin pyrin toisia ihmisiä kohtaamaan.

photo-1418832178871-693e3ab5cdafTänään, tätä kirjoittaessani voin sanoa taas tänäänkin saaneeni kohdata monta todella mahtavaa persoonaa. Parasta näissä kohtaamisissa on se, kun itse olen vuosien varrella kasvanut monin tavoin avoimeksi sekä ennakkoluulottomaksi ihmiseksi, niin yleensä ihmisten kanssa keskustellessani, tuo avoimuus, vilpittömyys, heijastuu näihin ihmisiin siten että heillä tulee tarve olla avoimia myös minulle ja parhaassa tapauksessa, kuten tänäänkin, sain olla osaltani keventämässä taas muutaman ihmisen harteilta sitä taakkaa, jota liika yksinään yrittäminen elämässä aiheuttaa.

Onnellisuus nimittäin tuskin on tuolla jossain. Se on hyvin todennäköisesti jo sinulla.

Hyvin pitkälti näistä kokemuksista johtuen, pyrin osaltani lisäämään avoimuutta ja sen myötä poistamaan kaikenlaista ennakkoluuloisuutta, häpeää ja pelkoa, jota meillä yleensä toisiamme kohtaan on. Kun uskaltaudumme aidosti kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä, tulemme yllättymään siinä, kuinka paljon meillä voikaan olla tuolle aikaisemmin ennakkoluuloisuuttakin herättäneelle ihmiselle annettavana. Saati kuinka paljon voimme tältä toiselta ihmiseltä saada. Parhaassa tapauksessa pyytämättä.

Jos siis tässä hetkessä etsit onnea, tai onnellisuutta elämääsi, kehotan sinua pysähtymään. Onnellisuus nimittäin tuskin on tuolla jossain. Se on hyvin todennäköisesti jo sinulla. Sinussa, sisälläsi. Jos tuota sisäistä onneasi alat etsiä, voi hyvinkin olla, että aivan samoin kuin minullakin, se alkuun herättää senverran paljon kysymyksiä tai ehkä jopa pelkoa, että tulet aivan varmasti tarvitsemaan joitain ihmisiä kulkemaan rinnallasi. Tuolle matkalle kun suostut, uskallan vakuuttaa ettet tule pettymään. Minulla on nimittäin kokolailla vahva kokemus ja siitä kumpuava luottamus siihen, että tuolta matkalta tulet löytämään kaiken sen mitä elämältäsi koskaan olet kuvitellut osaavasi pyytää. Enemmänkin. Mutta muista, tätä matkaa ei kannata kiireellä pilata. Onnellisuus ei nimittäin ole asia jonka saavuttaa vaatimalla, saati kiirehtämällä. Onnellisuus on tila, joka tulee luo. Sitämukaan kun maltan pysähtyä avaamaan sisintäni sille. Älä silti huoli, aikaa on. Onnellisuus on läsnä sinussa jo nyt. Kunhan vain maltat pysähtyä kaikelta kiireltäsi sen huomaamaan.

Onnellisuus on läsnä sinussa jo nyt.

Kimmo Rasila

Muutama sana kirjoittajasta:

Itsensä etsimisen avulla, toipumisen tiellä oleva uusioperheen isä, jolle perhe, ystävät, raittius, kokemusasiantutijuus, yrittäjyys ja päihdetyö ovat tärkeintä elämässä. Ikuinen optimisti, joka ammentaa suurimman osan energiastaan puhtaasti siitä kiitollisuudesta että elämä soi toisen mahdollisuuden.

YSTÄVYYS, YSTÄVÄLLISYYS

photo-1447708900092-b2772972e50e

Kirjoitan asiasta, josta vasta oikeastaan ihan viime vuosina olen saanut elämässäni nauttia, nimittäin aidosta ystävyydestä. Tunteesta miltä tuntuu kun toinen ihminen hyväksyy sinut kaikkine vikoinesi. Sellaisiahan ystävät ovat.

Aina ei ole näin ollut. Lapsuuden koulukiusaamiskokemukset muodostivat minuun sellaiset haavat, että toisiin ihmisiin luottamisesta tuli lähestulkoon mahdottomuus. Nyt miettien, jos elämäni ei olisi mennyt totaaliseen umpikujaan, yhä varmaan tänäänkin eläisin peläten toisia ihmisiä sekä ennenkaikkea itseäni.

Tänään ymmärrän sen, että me ihmiset olemme täällä ajassa toisiamme varten.

Kun elämältäni meni pohja konkurssin ja sitä seuranneen avioeron myötä, päihteistä tuli hyvin nopeasti se ainoa ystävä elämässäni. Toisiin ihmisiin luottaminen kun tuossa hetkessä tuntui likipitäen mahdottomalta. Vasta kokiessani totaalista yksinäisyyttä, tuijottaen konkreettisesti kuolemaa suoraan kasvoista kasvoihin, tulin myöntäneeksi itselleni toipumisen edellyttämän asian: En selviä tästä kaikesta yksin.

Niinpä totaalisen lyötynä aloin haparoiden rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin. Alkuun lähes kokoajan peläten, että aivan kuten aikaisemminkin, tuo luottamus romutettaisiin. Toisin kuitenkin kävi. Sain rauhassa, omaan tahtiini opetella tutustumaan itseeni, lähinnä toisten, saman kokeneiden kautta ja sen myötä siinä samalla oppien, miltä tuntuu kun turvautuu toiseen ihmiseen, eikä tuo toinen petäkään luottamustasi. Se tuntuu todella hyvältä.

Kun aikaa kului, alkaessani tuntemaan itseäni jo hieman paremmin, aloin myös hahmottaa sitä millainen ihminen sisimmältäni olin. Hyvin pitkäli rankkojen kokemusten, sekä niistä selviytymisen, minulla alkoi rakentua halu antaa tuota hyvää eteenpäin, jota itse olin saanut. Niinpä toimin vuosia erilaisissa vapaaehtoistehtävissä, milloin jutellen jonkun ihmisen kanssa, opastaen hänelle esimerkiksi tietokoneen käyttöä, milloin toimien tukihenkilönä juuri raittiuden taivaltaan aloittavalle ihmiselle. Yhtä kaikki, koin että tekemisilläni ja lopulta myös itselläni on tässä kaikessa sittenkin merkitystä.

Tänään, jo vuosia näitä asioita toteuttaneena, voin käsi sydämellä sanoa sen, että mitä enemmän pystyn antamaan aikaa toiselle ihmiselle, sitä enemmän minulla on myös aikaa sille tärkeimmälle, eli itselleni. Yleensä kun toisten ihmisten kanssa juttelee, niin aina näistä keskusteluista on jotakin tarttuva myös itselleni reppuun ja sitä vähemmän minulla on ylimääräistä painolastia harteillani kannettavana. Tästä seuraa se, että turhan murehtimisen sijaan, voin kokea myös hyvää oloa, ollessani yksin. Aikaisemmin kun yksin oleminen oli itselleni lähestulkoon mahdottomuus, niin yksinäinen kuin sisälläni koinkin olevani.

Meillä jokaisella on tasan yhtä paljon vuorokaudessa tunteja. Kyse on lähinnä siitä millä tavalla nuo tunnit käytämme.

Tänään ymmärrän sen, että me ihmiset olemme täällä ajassa toisiamme varten. Emme pelkästään täyttämässä itsekkäitä tarpeitamme. Vaikka tämän hetken yhteiskunnassa vaikuttaakin siltä, niin silti vahvasti pyrin omalta osaltani huomioimaan toisia ihmisiä ja mitä enenemässä määrin tuohon suht pyytettä kykenen, sitä paremmin myös itse siinä samalla voin.

Meillä jokaisella on tasan yhtä paljon vuorokaudessa tunteja. Kyse on lähinnä siitä millä tavalla nuo tunnit käytämme. Jo pieni hetki toisen ihmisen avittamisen parissa, auttaa itseäni siinä samalla. Miksi siis emme pysähtyisi hetkeksi kuunnellaksemme mitä toisella ihmisellä on meille sanottavaa. Kokeile, saatat nimittäin aivan samoin kuin minäkin, yllättyä siitä kuinka paljon meillä voikaan olla toisillemme annettavana.

Kimmo Rasila

Muutama sana kirjoittajasta:

Itsensä etsimisen avulla, toipumisen tiellä oleva uusioperheen isä, jolle perhe, ystävät, raittius, kokemusasiantutijuus, yrittäjyys ja päihdetyö ovat tärkeintä elämässä. Ikuinen optimisti, joka ammentaa suurimman osan energiastaan puhtaasti siitä kiitollisuudesta että elämä soi toisen mahdollisuuden.